Näyttelijä-laulaja Vuokko Hovatta potee maailmantuskaa. Hän hukuttaa tuskan klooriveteen ja ammentaa onnea ystävistä, puutarhasta ja luopumisesta.
Sörnäisissä, keskellä Helsinkiä on järeä pala suomalaista teollisuushistoriaa: korttelin kokoinen, satavuotias Elannon leipätehdas, joka on saanut uuden elämän toimisto-, ravintola- ja kulttuuritiloina. Rakennuksen sateiselta sisäpihalta livahtaa ensimmäisen kerroksen kahvilaan näyttelijä Vuokko Hovatta.
Hovatta palasi syksyllä työvapaalta Helsingin kaupunginteatteriin. Reilun vuoden irtiotto antoi mahdollisuuden toteuttaa itseään vailla laitosteatterin sitovuutta, johon kuuluvat kuusipäiväiset työviikot ja kaksiosaiset työpäivät aamuharjoituksineen ja iltanäytöksineen.
– Asioista voi neuvotella, mutta omien produktioiden tekeminen on aika vaikeaa vakityön ohella. Siksi otan välillä pyrähdyksiä freelancer-maailmaan. Se vapaus antaa aikaa synnyttää uusia ideoita, joita kohti haluaa omassa taiteen tekemisessä mennä.
– Valitsen tarkkaan ne, joiden kanssa teen töitä. Heidän pitää olla kivoja.
Työvapaata täyttivät muun muassa Riihimäen kesäteatteri ja konsertit Anna-Mari Kähärän kanssa. Vapaalla valmistui myös runoilija Marja-Leena Mikkolan ja muistitiedon tutkija Ulla-Maija Peltosen kanssa Kajaanin runoviikoille tehty Huojuu elämän puu.
51-vuotias Hovatta on intoutunut myös opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Vaikka kokemus on tuonut osaamista tuottamisesta, hän sanoo oppineensa valtavasti.
– Teatterissa näyttelijä menee katettuun pöytään, mutta tuottajana pääsee vaikuttamaan eri lailla kokonaisuuksiin. Olen saanut uusia työkaluja ja näkökulmia, koska koulutuksessa on myös ihan oikeita kulttuurituottajia.
Maailma ahdistaa
Sodat riehuvat Euroopan rajoilla. Se, tuhoisa ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi ahdistavat Hovattaa.
– Maailman tila on järkyttävä, ja mua pelottaa tosi paljon. Sen vastapainona yritän tehdä näitä taideprojekteja. Taide tuo inhimillistä hätää näkyväksi ja auttaa, että pääsemme hetkeksi ahdistuksesta. Taide antaa myös toivoa, jota tarvitsemme.
– Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä ihmistä.
Huojuu elämän puu on sodanvastainen esitys ja Hovatan tapa reagoida Ukrainan tilanteeseen. Erityisesti häntä surettaa lasten kohtalo konflikteissa: on kohtuutonta, törkeää ja käsittämätöntä, että viattomiin lapsiin kohdistuu sodan uhkaa ja väkivaltaa.
– Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä ihmistä.
Hovatta on ihmeissään myös kotimaan kylmäksi menneestä politiikasta. Hän ihmettelee, miksi hallitus ei kuuntele ja suostu keskustelemaan.
– Köyhiltä viedään ja rikkaille annetaan, mutta on mielipuolista, että mitkään kommentit tai ulosmarssit eivät hallitusta hetkauta.
– Me otamme aina muut huomioon. Tai ainakin yritys on kova!
Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tunteettomuus ei ole jäänyt huomaamatta, ja Hovatta arvelee, että kahtiajako on hyvin tarkoituksellista.
– Aistin jotain syvällä olevaa vihaa ja pelkoa, jota peitetään kovalla kuorella. Jännää, miten ihmisiä vaalilupauksissa vedätettiin. Toivottavasti he tajuavat sen, kun asia alkaa vaikuttaa omaan kukkaroon.
Videolla Vuokko Hovatta kertoo suhteestaan suomen kieleen. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Hovatta sanoo seuraavansa liikaakin uutisia. Niihin hän ottaa etäisyyttä uima-altaassa, vesijuoksemalla esimerkiksi yhdessä runoilija Aulikki Oksasen kanssa. Pehmeä vesi ja muusta kuin maailman tilasta juttelu tuovat turvallisuutta.
Se, mennäänkö vesijuoksualtaassa peräkkäin vai rinnakkain herättää säännöllisesti intohimoja yleisönosastoissa.
– Me otamme aina muut huomioon. Tai ainakin yritys on kova!
Ultra Bra oli aikansa tuote
Hovatta on sekä näyttelijä että laulaja, eikä hän ole halunnut tehdä valintaa niiden välillä. Hän on näytellyt lähes 50 näytelmässä. Esiintynyt elokuvissa, tehnyt kuunnelmia ja rooleja ääninäyttelijänä. Lukenut samettisella äänellään äänikirjoja. Laulanut musiikin ja runouden yhdistävissä konserteissa. Viisi sooloalbumia, Tekniikan ihmelapset -yhtye ja Kerkko Koskinen Kollektiivi, kolme Emma-palkintoa.
Ja tietysti valtava sukupolvikokemus Ultra Bra. Siitä ei edes pitänyt puhua, mutta Hovatta nostaa sen itse esille.
– En mä sitä mitenkään häpeä. Se oli aikansa suurtuote, joka lähti ihan pienestä, ja yhtäkkiä siitä tulikin valtava ilmiö.
Kun Ultra Bra teki kesä-comebackin 2017, yhtye pelkäsi, onko se vain nostalgiatrippi heille itselleen. Mutta kun yleisössä oli valtavasti nuoria, yhtyeen jäsenet tajusivat, että heidän musiikkinsa oli periytynyt 1990-luvun nuorilta aikuisilta heidän lapsilleen.
Ultra Bra oli kova koulu, ja monet suursuosion saavuttaneet bändit polttavat jäsenensä loppuun. Hovatta vakuuttaa, että heille ei jäänyt traumoja.
– Kaikilla alkoi olla halu tehdä jotain omaa, se on ihan normaalia. Se voi alkaa repiä porukkaa, joten oli hyvä, että teimme ajoissa päätöksen lopettamisesta. Viimeinen kesä olikin hirveän hauskaa, koska meillä oli niin vapautunut tunnelma.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Iso joukko nuoria taiteilijoita ja suuria persoonallisuuksia on aina riski. Vuokko Hovatta sanoo puolivakavissaan, että jos nykyään perustaisi vastaavan bändin, siihen otettaisiin mukaan joku psykoterapeutti porukkaa ohjaamaan.
– Itse valitsen nykyään tarkkaan ihmiset, joiden kanssa teen töitä. Heidän pitää olla kivoja ja mielellään myös minua lahjakkaampia.
Runouden ja musiikin yhdistäminen on jatkossakin se, mitä Hovatta haluaa näyttelemisen lisäksi tehdä. Hän rakastaa suomen kieltä kaikessa vivahteikkuudessaan mutta ei halua kirjoittaa itse laulujaan vaan jättää niiden kirjoittamisen runoilijoille.
Heikomman puolella
Vuokko Hovatta syntyi akateemisen espoolaisperheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Hän aloitti laulun, pianon ja viulun opiskelun jo lapsena.
Ylä-asteella hän kapinoi hetken lukioon menoa vastaan ja halusi kampaajaksi. Taiteilijuus vei mennessään, ja tie kulki Tapiolan lukion musiikkilinjalta Sibelius-Akatemiaan ja sieltä Teatterikorkeakouluun.
Vaikka sen jälkeinen meriittilista mahdollistaisi ylimielisen diivailun, Hovatta on ystävällinen haastateltava ja marraskuun hyytävästä tihkusta huolimatta kärsivällinen kuvattava. Välittömyys ja välittäminen näkyvät myös siinä, että hän on osallistunut Näyttelijäliiton mielenilmaisuihin. Niissä vastustetaan yhdessä muiden ammattiliittojen kanssa hallituksen työmarkkinaheikennyksiä.
– Mullahan ei ole kuukausipalkkaisena mitään hätää, mutta monille freelancereille tilanne on ihan eri. Näyttelijän koulutus on melkein yhtä kallista kuin hävittäjälentäjän koulutus, ja sitten ihmiset ajetaan alan vaihtoon tai työttömiksi. Tosi kurjaa.
– Kaikki sienestävät, some on sieniä täynnä! Voisiko sienirihmasto olla metafora ihmistenkin yhteisöllisyydelle?
Hovatta kannustaakin duunareita rohkeuteen, keskusteluun ja yhdessä tekemiseen. Siitä päästään yllättäen sienestämiseen.
– Kaikki sienestävät, some on sieniä täynnä! Sienethän muodostavat maanpinnan alla valtavan rihmaston, voisiko se olla metafora ihmistenkin yhteisöllisyydelle? Sienestämiseen liittyy muutenkin sukupolvet läpäisevä ajatus siitä, että metsä antaa meille kaikkea kallisarvoista.
Videolla Vuokko Hovatta laulaa Odota kun rutistan sua. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Onnen lähteitä
Vaikka kuinka selailee, Vuokko Hovatasta ei löydy skandaaliotsikoita. Hän ei tunnusta sekoilleensa, vaikka onkin nähnyt takahuoneita ja bändielämää. Ei hän silti pidä itseään ihan nuhteettomanakaan – jonkun kokoisesta paheellisuudesta kielii, että ennen kuvaussessiota hän polttaa pari tupakkaa.
– Mutta ehkä se puhtoinen imago tulee siitä, että olen ollut tällainen surun suurlähettiläs.
Niin, ne surut. Kaksi avioeroa, synnytyksessä kuollut esikoinen sekä seurustelukumppani, muusikko Zarkus Poussan äkillinen kuolema vuonna 2016.
– Surun kanssa voi kuitenkin elää. Suru muuttaa muotoaan vuosien myötä.
– Ehkä se puhtoinen imago tulee siitä, että olen ollut tällainen surun suurlähettiläs.
Tällä hetkellä Hovatta tuntee surua vanhemmistaan ja äitinsä muistisairaudesta. Samanlaista ennakoivaa surutyötä vanhempiensa puolesta tekee moni muukin hänen sukupolvestaan. Mutta kuten sodan kauhuja, näitäkin suruja hän hukuttaa vesijuoksualtaan klooriveteen.
Odota kun rutistan sua -laulussa Hovatta laulaa, ettei onni ole vaikeaa. Mistä onni sitten syntyy?
– Hyväksymisestä ja luottamuksesta, luopumisestakin. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, ja siksi joistakin asioista voi myös päästää irti. Vastavuoroisuus on tärkeää, tekemällä toisen onnelliseksi saa onnea itsekin.
Uutta onnea tuo tällä hetkellä parisuhde ruotsalaisen lavastajan Sven Dahlbergin kanssa. He asuvat Suomessa, ja Dahlberg lentää Helsingin ja Kööpenhaminan väliä tarpeen mukaan. Lavastajan työtä pystyy tekemään etänä, näyttelijäntyötä ei.
Onni syntyy myös siirtolapuutarhamökistä, jota kiireinen näyttelijä-laulaja kuvailee sekä rakkaudeksi että riesaksi. Hänellä on myös ystäväpiiri, joka kokoontuu viettämään silloin tällöin sunnuntai-iltaisin Hovatan laittaman ruuan ympärille.
– Silloin parannamme maailmaa.